Päätepysäkillä

Vanhusten hoito ja kohtelu erilaisissa palvelu- ja hoivakodeissa on ollut paljon esillä julkisuudessa viime vuosina. Hyvä niin. On hyvä, että epäkohtia ja muutostarpeita tuodaan esille. Hyvä on tuoda esille myös hoidon kehittymistä ja uusia näköaloja. Vanhustenhoito on tulevaisuudessa suurien haasteiden edessä. Muistisairauden lisääntyminen tulevaisuudessa vanhusväestössä aiheuttaa niin sosiaalisia kuin taloudellisia haasteita yhteiskunnalle.

Viimeisellä pysäkillä hoivakodin hoitohenkilökunnan ammatillinen pätevyys, alan päivitetty koulutus, sekä riittävä resurssointi korostuu. Mahdollisten omaisten kuunteleminen ja mukaanottaminen vanhuksen hoitoon on yksi hoidon kulmakivi. Nykyisin puhutaan paljon ja usein ensisijaisesti vain taloudesta. Vanhukset ja heidän hoitonsa nähdään kuntien taloutta kuormittavana menoeränä. Haasteita sote-kentällä riittää. Toivon, että eettiset ja inhimilliset arvot pysyvät mukana päätösten tekoprosessissa.

Taidetta hoivakoteihin

Ryhmätaideterapeuttina, hoitajana ja muistisairaan omaisena olen ollut erityisen ilahtunut Tampereen kaupungin kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluiden sekä Taiteen edistämiskeskuksen kevään 2016 vanhustyön ideakilpailusta ja kehittämishankkeesta. Siinä haettiin uusia ideoita vanhustyön kehittämiseen sekä yksinäisyyden tunteen vähentämiseen taiteilijoilta ja taidekentän toimijoilta.

Yli 60 hakemusta oli lähetetty. Neljä hakemusta on valittu. Osallistujia on ollut siis runsaasti. Yhdessä kollegoiden kanssa olin mukana työryhmässä, joka lähetti oman versionsa hakuprosessiin mukaan. Tällä kertaa valinta ei osunut meihin. Hienoa on, että kaupunki on lähtenyt hakemaan uusia vaihtoehtoisia malleja vanhusten hoidon kehittämiseen ja yksinäisyyden tunteen vähentämiseen. Ja erityisen hienoa on, että taiteilijat ja alan toimijat ovat näin kiinnostuneita vanhustyön kehittämisestä ja ideoinnista.

grandmother-1257561Uskon itse luovuuden energisoivaan voimaan läpi elämänkaaren. Erilaisten uusien ja vanhusta yksilönä arvostavien luovien toimintamallien kehittäminen ja käyttöönotto hoivalaitoksissa on kaikkien etu.

Kaikki me vanhenemme, mikäli saamme elää. Miten, ja missä kunnossa oman vanhuutemme vietämme, sitä emme voi etukäteen tietää. Tämän hetken päättäjät linjaavat osaltaan jo niitä kehyksiä, joissa me itsekukin vietämme vanhuuttamme. Jatkukoon julkinen arvokeskustelu vilkkaana vanhusten hoidon laadusta ja eettisistä valinnoista myös jatkossa.