vastarannalla

Äitienpäivän aattona mieleni täyttyy viime vuodenvaihteen muistoista. Rakas äitini poistui tästä ajasta. Lähipiirissä tiesimme asiaa jo odottaa. Silti lähtö ja sen lopullisuus pysäytti ja vuoden alku kului ikäänkuin vastarannalla, kaikki tässä ajassa tuntui virtaavan ohi koskettamatta. Suru on prosessi, johon liittyi koko meidän suvun ja varsinkin äitini ja minun yhteisen tarinan ja historian läpikäyminen. Valokuvat ovat vielä jakamatta laatikoissa. Elämä peilautuu kuolemaa vasten.

Äiti oli lähtöisin köyhistä oloista ja useiden sen aikakauden naisten tapaan elämä täyttyi kovasta työnteosta ja esimerkiksi oma kouluttautuminen oli toissijaista. Siitä huolimatta hänellä oli runsaasti sitä kuuluisaa sydämen sivistystä ja paljon luovaa asennetta. Oma kokemukseni on ollut, että äiti oli aina minun ja meidän lasten puolella elämän eri vaiheissa. Vaikeina aikoina hänen luokseen oli helppo tulla. Apua sai aina.

Rakastava ja tuomitsematon asenne heijastui läpi elämänkaaren.  Usko ja rukous olivat hänen tärkeät voimavaransa tiukoissa kohdissa. Huumori ja kauneuden näkeminen luonnossa ja ympäristössä sekä luova mielikuvitus auttoivat eteenpäin.  Vesi ja järvimaisemat olivat äidille tärkeitä. Nyt kun katselen rannalla veden heijastuksia, muistan hänet, saaren tytön istumassa rantakivellä ihailemassa veden välkettä.

Olen kiitollinen siitä, että juuri hän on ollut äitini. Ainoa ja uniikki. Toivon, että jotain hänen voimastaan ja rakkaudestaan on siirtynyt eteenpäin meille lapsille ja ehkä tuleville polville.

Äitienpäivä voi joskus olla hankala ja surullinen myös muista syistä. Suhde äitiin on voinut olla haastava tai jotenkin vaikea ja jäänyt puolin tai toisin hoitamatta. Suhde äitiin on terapioissa usein keskiössä ja monen asian taustalla. Äitisuhdetta kannattaa selvitellä, jos sen kokee vaikeuttavan omaa elämää ja ihmissuhteita. Tarvittaessa voi hakea ammattiapua, terapeuttina uskon että se kannattaa aina.

Kevät on nyt kauneimmillaan ja poikkeuksellisen lämmin äitienpäivä on tulossa. Sinivuokkojen kukkiessa ja koivunlehtien avautuessa kuuntelen käen kukkumista ja lähetän äidille rakkaat terveiset sinne ”vastarannalle”.

 

 

Post navigation